Blogspot:iin väkersin uuden blogin, kun alkoi kyllästyttämään tämä vuodatus.

http://tobytyson.blogspot.com

Kun toko tökkii, niin pitää keksiä jotain kivaa aivojumppaa. Ruvetaan siis temppuilemaan. Tysonilla on ne omat temppunsa, jotka eivät kaikkien mielestä ole hauskoja, mutta nyt opetellaan sitten niitä ihan sallittuja juttuja.

Ollaan nyt joka päivä (ti-to) tehty pientä tokotreeniäkin. Noutokapulan nostoa ja pitoa, sivulle tuloja ja kääntymisiä paikoillaan. Tempuista ollaan muisteltu vanhaa kierähtämistä ja uutena otettu orava-istunta. Sivulle tuloissa Tyson yrittää paljon paremmin hakea oikeaa paikkaa omatoimisesti kun käytän naksutinta. Pitkään ollaan treenattu ilman naksua ja ohjatuissakin aina ilman, niin silloin joutuu paljon enemmän auttaan koiraa. Tyson ei yritä yhtään niin innokkaasti kuin naksuttimen kanssa. Käännökset on aikas kivoja ainakin mun silmään, mutta kyllä meillä on silti vielä paljon treenattavaa :D

Tämä päivä onkin mennyt pakkaillessa ja siivotessa. Illalla menen teatterin jälkeen siskolleni yöksi, sillä aamulla lähdetään aikaisin kohti Tallinnaa. Tallinnassa vietetään yksi yö, kun lauantai-iltana on Sim:in hiusnäytöksiä ym. coctail-juttuja. Keskiviikkona laitettiin omat hiukset kuosiin, eikä siinä mennyt kuin 5 tuntia... Meidän äiti nauroi, että mitähän siitä tulee kun rämäpää-siskokset lähtevät keskenään reissuun. Juhis saa viettää rennon, vapaan viikonlopun, sillä koirat menevät Ruutanaan hoitoon. Käy meidän porukoita sääliksi, toivottaan että hermot kestävät ja että saadaan tulla toistekin kyläileen :D Siellä on kyllä hyvä kuri, meidän äiti on kaikista suurin ja mahtavin koirien mielestä. Paree totella. Ja Figo varmasti pitää silmällä Tysonin liikkeitä. Kerää lelunsa talteen ja katsoo ettei liikaa riehuta.

Blogi siis hiljenee viikonlopuksi. Katsellaan ensi viikolla mitä temppuja keksitään.

Tänään oli vuorossa rakennusetsintää. Kaksi maalimiestä oli nokisessa, pimeässä parakissa, jonne mentiin ritiläportaiden kautta. Tyson kiersi parakin alapuolella (avonaista tilaa) selkeästi hajun perässä, joten autoin hieman sitä löytämään oviaukon. Hyvin kulki pimeässä ja rappusetkin mentiin hienosti. Ensimmäinen maalimies oli heti oviaukon lähettyvillä kaadetun sohvan takana. Toinen oli hieman syvemmällä parakissa, kulman takana. Kolmas maalimies oli ulkona. Alkuun oli taas vauhtia vähän liikaa ja Tyson juoksi into pinkeänä ympäriinsä. Keskittyi kunnolla vasta kun sai hajun. Ei siis vielä etsi hajua, vaan kirmaa ympäriinsä ja kun haju osuu nenään, niin alkaa myös keskittyminen ja etsiminen. Mutta eihän me olla raunioilla vielä montaakaan kertaa oltu.

Etsintöjen jälkeen siirryttiin ketteryysesteille, nyt kun esteet eivät olleet jäässä. Ensi viikosta kun ei tarkkaan vielä tiedä, niin päätettiin tänään harjoitella keinu ja epämiellyttävä alusta. Keinu ei ollut ollenkaan paha. Pidin Tysonin hihnassa ja namilla ohjasin. Kouluttaja-Kirsi piti keinun päästä kiinni, ettei se rämähdä maahan. Reilun puolen välin jälkeen palkkasin Tysonin, että rauhoittuu paikoilleen ja siitä sitten laskettiin keinu alas. Ei pelottanut poikaa yhtään. Joka kerta oli yhtä kivaa :o) Epämiellyttävä alusta oli vähän jännä, mutta senkin yli kyllä mentiin muutamaan kertaan. Itse pitäisi olla reipas ja rohkea alustaa ylittäessä, mutta nyt sai varoa koko ajan liukastumista, sillä pellit ja liikennemerkit olivat märkiä = liukkaita. Joten itselläkin hieman jännittynyt liikkuminen ja Tyson tuttuun tapaan taas sinkoili vähän minne halusi. Mutta saatiin onnistumaan ihan hienosti kyseinen este. Pysähdyttiinkin joka kerta siihen päälle maistelemaan nameja.

Repäisin ja tein pientä tokohiomista Tysonin kanssa kotona. Täällä ei ainakaan oo hajuja minkä perässä mennä, eikä häiriötä ja tilaa singota mihinkään. Ja meni tosi hienosti :D

Naksutin oli hukassa, joten Uncle Ben´s purkin kansi toimi naksuna. Kelpasi Tysonille, sen verran tarkkaan teki kaiken vaaditun. Aloitettiin kapulan nostolla ja pidolla, erikseen siis kumpaakin. Jäänyt tämänkin harjoittelu vähemmälle, vaikka ihan hyvin voisi joka päivä kotona tehdä pienen kapulatuokion. Muutenkin voisi opettaa Tysonille esineiden ilmaisua, mutta eipä vain ole tullut harjoiteltua. Vielä ei jaksa kauaa pitää kapulaa. 5 sekuntia oli vähän liikaa, pudotti neljännen sekunnin jälkeen. Joten Nyt sitten odotutetaan 3sek. alkuun ja pikku hiljaa sekunteja lisää. Kapula nousi myös hyvin, naksautin heti kun kapula nousi vähänkin lattiasta.

Sivulle tuloja tehtiin myös eri suunnista. Käännyin eripäin koiraan ja välillä otin askelia sivulle. Tehtiin myös käännöksiä paikallaan ja vasemmalle kääntymiset ainakin tuntui tosi hyviltä. Intoa riitti koiralla.

Ei tämä nyt niin kamalaa olekaan. Jos vaikka motivaatio alkaisi pikku hiljaa nousta, kun tekee ihan helppoja treenejä ja sitä pohjatyötä, mikä tuppaa aina jäämään vähän puoli tiehen. Nyt kun ulkona on vähän liikaa häiriötä, niin voi ihan hyvin kotona keskittyä pohjien tekemiseen, koska niihin ei vaadita kauheasti tilaa. Divaanisohvan kulmassa olisi hyvä harjoitella kääntymisiä, tuli tämäkin nyt vasta mieleen. Kyllä sitä keinot keksii kotitreeniinkin kun vaan jaksaa pähkäillä. Kai mä oon pähkäillyt tässä viimeiset viikot, jos vaikka joskus sitten tehtäisiin ihan käytännössä asioita. Nyt vaan pitäisi suunnitella vähän tarkemmin mitä tekee. Voisi vaikka tehdä teemaviikot, että mitä opettelee viikon ajan aktiivisesti. Ettei tee vähän mitä sattuu silloin tällöin.

Tänään on illalla rauniotreenit, jotka ovatkin tämän viikon ainoat ohjatut treenit meillä. Viime torstaina olisi ollut tokon korvaavakerta, mutta meille tuli vieraita, joten jäi välistä. Tällä viikolla olisi lauantaina toko, mutta meikäläinen on Tallinnassa siskoni kanssa koko viikonlopun. Perjantaina olisi agility, mutta silloin ollaan teatterissa. Joten jos nyt sitten koittaisi kotona ahkeroida edes hieman, niin ei olisi kamalaa mennä seuraaviin ohjattuihin treeneihin ihan "raakana". Pari tokokertaa meillä siis jäljellä ennen joulutaukoa. PPK:n treenejäkään ei ole enää kuin pari kertaa ja agility tosiaankin loppui meiltä tältä vuodelta. Katsoo nyt jos pienryhmäpaikasta tulisi tietoa, sitten tietty jatkuu pelastuskoiratreenit jos johonkin ryhmään päästään. Lähiaikoina pitäisi tulla tieto siitä.

Näköjään unohtunut kirjoittaa tänne eilisistä treeneistä. Tältä osin meidän viimeiset aglitytreenit tänä vuonna, sillä ensi perjantaina on kurssin vika kerta emmekä pääse silloin (ihmiset harrastavat kulttuuria teatterissa). Tänään oli aiheina pöytä, pussi, puomi ja hyppy. Pöydällä Tyson yllätti, se mene samantien maahan kun hyppäsi pöydälle. Enemmän olen ottanut pöydällä istumista kuin maahanmenoa, joten tämä yllätti, sillä en kerennyt saamaan ajatusta kasaan ennen kuin koira jo makasi. No kiva, ei haittaa mua yhtään :D Lamppu on näköjään tällä esteellä syttynyt. Liikuin siinä pöydän lähettyvillä ja otin etäisyyttä.

Pussi ei ollut mikään ongelma. Ekalla kerralla kurkkasin pussin loppupäästä ja laskin pussin alas ennen kuin Tyson oli tullut loppuun asti. Sen jälkeen Päivi-kouluttaja sanoi, että tuu vaan lähettämään se edestä, koska tämä ei selvästikään ole mitenkään ihmeellinen juttu Tysonille. Sinne se läks ja oli ihan into pinkeenä.

Puomi oli tällä kertaa ihan kokonaisena, ylösmenolla oli nami vähän kontaktin jälkeen, että Tyson saisi jalat siihen kontaktille eikä vain kurottelisi namille. Jos nami on kontaktilla, niin Tyson saa sen helposti ilman että edes koskee koko puomiin. Heti ylösmenon jälkeen stopattiin Tyson ja rauhoitettiin tilanne (vauhtia ja intoa oli kuin pienessä kylässä), siitä sitten jatkettiin ja alasmeno olikin aikas hieno. Pari toistoa niin että molemmilta puolilta tuli ohjattua ja hienolta näytti. Toby aikanaan meinasi joka ikinen kerta pudota puomilta, koska ei millään kyennyt kävelemään puomin kapeudella :D Aina joka jalka lipsui reunan yli.. Tysonilla ei tätä ongelmaa ollut, ennemminkin hihnan päässä olijalla oli työtä pysyä perässä hirveästi nykimättä koiraa.

Loppuun otettiin pöytä-pussi-hyppy sarja. Tyson tuli niin vauhdilla pöydälle, että putosi toiselta puolelta alas. Siispä vähän rauhallisempi aloitus toisella kerralla. Nyt pysyttiin pöydällä hienosti maassa, palkkasin kerran (odotus 5 sek.), siitä suoraan pussiin ja lopuksi hypylle. Hienosti onnistui, mutta hyppyä aina hieman epäröi. Päivi sanoi Tysonin olevan niin kiinni minussa, että tarvitsisi irtoamisharjoituksia paljon. Hyppäsi kuitenkin joka kerta, varmistelin silläkin että juoksin ihan aidan vierestä niin, ettei Tysonilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin hypätä esteen yli mikä oli suoraan edessä. Muilla koirilla pussi tuotti välillä ongelmaa, mutta Tyson meni sen joka kerta into pinkeänä läpi.

Harmi että kurssi loppuu jo nyt, ensi vuonna onneksi saadaan jatkoa tälle kurssille ja varmasti osallistutaan sinne Tysonin kanssa. Sen verran poika tykkää tästä hommasta. On vaan niin pirun nopee koira, että mulla on enemmän työtä pysyä perässä.

Eilen käytiin Ruutanassa pariinkiin kertaan. Ensin päivällä valoisaan aikaan kameran kanssa (kotona ei huvittanut olla) ja myöhemmin vielä illalla uudelleen, kun oltiin muutenkin Kangasalla pyörimässä. Uskokaa tai älkää, niin ihan oikeasti treenasin jotain Tysonin kanssa silloin päivällä. Yllätin itseni! Mutta joo, treenattiin vaan näyttelyjuoksemista yksinään pihassa. Alle puolen tunnin rallit ympäri pihaa, Toby sisälle ja Tyson hihnaan kiinni. Testasin Johannalta saadun lyhyen nahkahihnan kuristavaa ketjuun ja oli kyllä aikas hyvä yhdistelmä. Tosi mukava käteen ja sai vähän jämerämmän otteen sinkoilija-Tysonista. Hoin ravikäskyä aina kun mentiin oikeaa askellajia ja namia perään. Pitäisköhän tähänkin laittaa käsky, josko sitten sujuisi paremmin.

Mutta joo, tässä niitä kuvia taas.

Figostakin muutama kuva. Voiko koira paljoakaan kapeampi enää olla? Figo on korkein meidän partiksista ja pitkäselkäisin, mutta puolta kapeampi kuin muut. Ja on oikeasti hieman tuhdissa kunnossa.

Otin itseäni niskasta kiinni ja lähdettiin treenaan. Meinasi kyllä jo heti radalla iskeä masennus, kun moni ketteryyseste oli niin jäässä ettei niitä pystynyt harjoittelemaan ja tuli puhetta tottis-painotteisesta treenistä. Noo, onneksi pystyttiin treenaamaan ilmoittautumista, putkea, pituushyppyä ja kantamista. Ilmoittautuminen oli vaikeaa, kun Tysonilla oli taas kiire kaikkia moikkaamaan eikä malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Lähti omin luvin sivulta sinkoilemaan... Putken toisessa päässä oli Taru vastaanottamassa Tysonia namien kanssa, sillä pari ekaa kertaa Tyson sinkosi putkesta metrien päähän haistelemaan ja korvat oli taas unohtunut matkan varrelle.

Pituutta otettiin ensimmäisen kerran ja taas Taru oli vastassa namien kanssa. Tein hirveästi aivotyötä kun mietin minkä käskyn tähän otan enkä vieläkään päätynyt kunnolla mihinkään. Voisi kai siinä pituus olla, mutta agilityssa pituuden jälkeen jatketaan eteenpäin tai mihin suuntaan nyt ollaankin menossa ja ketteryydessä pituuden jälkeen stopataan.

Lopuksi kantamista. Alkuun pelkkää nostamista pöydältä, sillä Tyson ei pahemmin sylissä ole koskaan ollut. Paitsi Juhiksen, mutta siinäkin aina vain hetken aikaa. Nyt piti olla rauhassa sylissä ja samalla Tysonille annettiin nameja, että rauhoittuu. Ensimmäisellä kerralla kiipesi mun käsiä pitkin, kiva kannatella yli 20 kiloista koiraa niin. Harjoiteltiin myös, että vieras nostaa Tysonia. Taisto nosti ensin Tysonia ja syöttelin koiraa samalla. Kokeiltiin myös kävellä pieni matka niin, että Tyson oli Taiston sylissä. Ihan hyvin se lähti sujumaan, kun vaan tarpeeksi hyvin lahjoi. Tätä pystyy hyvin treenaamaan kotona, joten eiköhän me edistytä pikku hiljaa.

Kun kaikki koirakot olivat suorittaneet ketteryysesteet, tehtiin hieman tottista. Pääasiassa kontaktia, häiriötä ja hallintaa, eli oltiin kahdessa rivissä ja seuruutettiin koiria toistemme ohitse. Vaihdettiin siis puolia. Lopuksi otettiin vielä kujassa luoksetuloja. Yritin odotella että Tyson rauhoittuisi, mutta ei se mitään hiljentynyt tai pysynyt nätisti paikoillaan (kouluttaja-Kirsi piti kiinni), joten kutsuin luokse. Tyson oli taas toooosi rasittava, kun muut teki luoksetuloja. Nyt on iskenyt joku häiriöherkkyys pahanlaatuisesti, ihan Toby-kakkonen tällä hetkellä. Ulvoo ja vinkuu sekä vetää täysillä ohijuoksevien perään. Ei tehnyt tätä vielä jokin aika sitten. Korvat ovat kadonneet ja muutenkin moni asia muuttunut ihan yhtäkkiä. Rommin omistajan, Mintun, kanssa puhuttiin treenien jälkeen, että rupee pojilla vähän ikä tuomaan omia jekkuja. Ehkä se helpottaa noin ½-1 vuoden päästä... Toivottavasti. Voi olla, että joulukuussa pidetään totaalibreikki kun ohjatut koulutukset ovat tauolla tai sitten tehdään jotain ihan perusjuttuja, pohjia liikkeille, ja varmistellaan paljon vanhoja opittuja asioita, eikä pahemmin yritetä edetä.

Lyhyesti kirjoitan ennen nukkumaanmenoa. Olin niin epäonnistuneet treenit tänään, ettei niitä viitsi pahemmin edes muistella. Aiheina oli liikkeestä seisominen, hyppy, luoksepäästävyys, kaukojen i-m ja luoksetulo. Itsekseen otettiin sitten vielä paikalla makuuta.

Jo ennen treeniä paloi käämi, kun Tyson rynni muiden luokse. Otin sitten tiukan linjan ja meillä kesti jonkin aikaa kävellä muutama metri. Onneksi oltiin hyvissä ajoin paikalla. Hirveä veto ja vinkuminen tai sitten vuorostaan nenä kiinni maassa.

Liikkeestä seisominen oli ihan kiva. Hetkeen ei olla sitä treenattu, joten ihan niin nopea stoppi ei ollut kuin aiemmin, mutta ihan hyvä silti. Naksuttimella saa paremmat stopit aikaiseksi, mutta nyt tein ilman. Sain hyvin välimatkaakin Tysoniin ja toistin vielä muutamaan kertaan käskyä ja odotutin sitä paikoillaan.

Hyppy oli ihan kamalaa. Siis ei saatu yhtäkään hyvää suoritusta. Hyppyesteen takana muutaman metrin päässä oli lumikasa minne Tyson sinkosi joka kerta, jos meidän kouluttaja ei ollut edessä esteenä. Sinkosi kasalle ja nenä kiinni maassa pyöri siellä eikä ollut kuulevinaan vaikka huusin jo naama punaisena. Siinä kohtaa teki mieli karjaista perkele ja hakea koira niska-perse otteella takaisin. Ei hypystä sen ihmeellisempää. Hyppäsi ihan hyvin yli ja silloin kun Mimmu oli takana palkkaamassa, niin sain Tysonin stoppaamaan esteen taaksekin. Tänään ei ollut namia alustalla, en tiedä olisiko se auttanut tässä kasalle sinkoilussa. Mutta pitää näköjään ruveta treenaan hyppyä kunnolla Ruutanassa, missä on vain tuttuja hajuja.

Luoksepäästävyys oli hyvä. Pysyi paikoillaan, taisi päästää pienen äänen, koska Mimmu sanoi Tysonin olleen sen oloinen, että tekisi mieli jo tehdä jotain eikä vain istua paikoillaan rapsuteltavana.

Istu-maahan siirtymiset oli muuten hyviä, mutta mun pitää muistaa seistä ihan paikoillaan. Nyt heijaan hieman kropalla, tavallaan työnnän koiraa istumaan kroppa-avulla. Siitä pitää päästä eroon. Ja Mimmu suositteli myös käsimerkkien käyttöönottoa.

Luoksetulo oli muuten hieno, mutta loppuasento vaatii vielä treeniä. Pysyi hyvin istumassa, välimatkaa 15 ask. Tuli suoraan, törmäsi, mutta istui vinoon. Sitä yritettiin korjailla, mutta Tyson on tosi herkästi minusta katsottuna vasemmalle vinossa. Se on aina se vasen enkä ymmärrä miksi. Mutta näitä nyt pystyy hyvin treenaan kotona. Ei paljoa vaatisi, mutta omistaja on niin aikaansaamaton. Ja jaksaa vielä valittaa siitä joka kerta blogissa.

Itsekseen tehtiin siis paikalla makuu. Välimatka vaihteli 10-15 askeleeseen ja odotutin pisimmillään 15 sekuntia. Odotin aina että katsoo minuun päin, koska Tyson oli selkä muihin koiriin päin. Hyvin pysyi eikä vinkunut. Tai sitten en vaan kuullut.

Okei, kamalinta oli siis hyppy, muut meni ihan kivasti. Mutta se oman vuoron odotus. Kauhea vinkuminen ja parkuminen, varsinkin jos joku toinen koira vähänkin otti juoksuaskelta. Tysonista ei saa todellakaan tulla samanlainen kuin Toby, joka ei kestä yhtäkään liikkuvaa koiraa odotellessa omaa vuoroaan. Meinasi niin palaa käämi ja teki mieli heittää koira autoon, mutta hengittelin syvään ja tehtiin temppuja ym. odotellessa.

Että sellaista. Ei olla hetkeen tehty tokoa kunnolla ja muutenkin aikalailla otettu viikonloppu rennosti, joten Tysonkin oli varmasti vähän kierroksilla. Tokon jälkeen lähettiinkin sitten Ruutanaan ja koirat juoksi siellä kieli poskella aina kun ulkona saivat olla.

Figo tuli torstaina meille yökylään ja samalla leikattiin turkki lyhyeksi. Toby jäi Ruutanaan Jammun seuraksi ja oli kuulemma itkeskellyt meidän perään. Raasu, äitin hylkäämä.. Tyson oli ihmeissään, kun Figo oli meillä eikä voinut ymmärtää, että minä touhusin koko ajan Figon turkin kimpussa. Pyöri ympyrää siinä vieressä levittäen kaikki karvat pitkin poikin ja sitten laittoi maate niin, että oli tiellä. Figo ei tykännyt kaupungissa olosta. Ensimmäisellä kerralla meni rappuset ylös ihan hyvin (asutaan toisessa kerroksessa), mutta kaikki seuraavat kerrat laittoikin liinat kiinni ekalla tasanteella ja sain vetää koiraa perässä. Alaspäin tulikin rappuset rauhallisesti teputtaen. Oli ihan outoa, kun koira tulikin takana eikä vetänyt edessä. Figosta myös huomasi, että se kulkee aina flexissä. Oli meinaan pikkasen voimaa pojassa, kun se päätti lähteä yli hihnan mitan päähän. Turkki saatiin lyhyeksi ja käytiin pesullakin pitkästä aikaa, ja perjantaina päivällä porukat tuli hakemaan Figon ja toi Tobyn samalla kotiin. Oli jo ikävä!

Eilen illalla oli agility. Aloitettiin paikalla pysymisellä esteen takana. Hyvin Tyson istui, vaikka olin ihan varma että poika ampaisee samantien esteelle. Seuraavalla kierroksella tehtiin aita-putki yhdistelmä. Ei ongelmaa muistaakseni.

Puomista otettiin kontakteja. Kontaktit meni sen verran hyvin, ettei otettu kuin molemmilta puolilta yksi toisto ja jätettiin kontaktit hautumaan. Puomin nouseva/laskeva osuus oli matalan pöydän päällä ja puhetta oli että ensi kerralla otettaisiin puomi ihan kokonaisena ja A:kin.

Loppuun vielä putki-aita yhdistelmä. Päivi käski mennä hypyn taakse, koska Tyson osaa jo aika hyvin nämä esteet. Vähän jännitti jättää Tyson niin kauaksi istumaan, mutta hyvin pysyi. Toisella kertaa piti ottaa niin, että menen taas hypyn taakse, mutta palaankin takaisin palkkaamaan. Enää Tyson ei jaksanut olla paikoillaan ja loppujen lopuksi pääsinkin vain putken suulle asti, ettei Tyson lähtisi omin luvin ja että se menisi putkeen eikä ohi. Hetkellinen häiriö varmaan tuo ensimmäinen onnistuminen :D

Omaa vuoroa odotellessa tehtiin taas vähän kaikkea mitä osataan. Seuraamista otettiin muutama lyhyt pätkä, mutta siitä nyt en osaa sanoa miten meni. Ainakin yritin kävellä nyt tarpeeksi nopeasti Tysonin tahtiin. maahan-seiso kaukoja otettiin ja ainoa temppu mikä osataan, eli kierähtäminen. Niin ja kyllä me rauhoituttiinkin. Tyson osaa käskystä maata kyljellään, mutta ei se kyllä kauhean rennolta näytä :D Mutta paremmin pysyy käskyn alla kuin pakotettuna kyljelleen kaadettuna.

Ajattelin laittaa vähän kuvia blogiin, ettei näyttäisi niin tylsältä. Ihmeempää ei olla siltikään tehty, muuta kuin syöty, löhötty ja ulkoiltu.

Tältä meillä näyttää usein alkuillasta työpäivän jälkeen. Tyson alkuun piti päätään Juhiksen pään päällä, mutta häiriintyi kun yritin ottaa valokuvaa.

Eilen oltiin päivällä tunnin verran Ruutanassa. Alkuun pari poseerauskuvaa, ennen kuin Tyson sinkosi jo juoksemaan pää viidentenä jalkana ympäri pihaa niin, että partiksia otti päähän. Olisittepa kuullut sen huudon mikä Jammusta ja Tobysta lähti. Huutelivat toisilleen ensin kuulumiset ja sitten juostiinkin Tysonin perään huutamaan perkelettä.. Käytiin koko konkkaronkka (Tyson, Toby, Jammu & Figo) metsässä kävelemässä/juoksemassa vapaana. Figokin joutui vähän liikkumaan, kun siitä on tullut laiskiainen ja pullea, niin pääsi vähän jumppaamaan metsään. Mun perässähän se kulki enimmäkseen, joten koitin valita haastavia reittejä. Oltiin ehkä 10min metsässä ja takaisin pihaan tultua Figo olikin jo ihan raato. Kuvainnollisesti vaan :o) Jaa miten niin huono kunto?

Tysonilla on aina keppi suussa (tai yleensä halko)

Välillä painittiin

Jekut mielessä...

Topiantero

Illalla lähdettiin Juhiksen äidin kanssa lenkille. Erru vei Tobya ja Juhis Tysonia, minä sain käppäillä ihan rauhassa ilman koiraa. Vasempaan käteen iski lihaskramppi iltapäivällä eikä se oikein pitänyt suoristamisesta. Magnesium-tableteista on kauheasti hyötyä kaapissa, kun niitä ei muista ikinä ottaa. Oli ensimmäinen kerta kun käsi kramppasi, yleensä se on aina pohje. Mukava herätä yöllä kramppiin niin nilkka vääntyy suoraksi eikä sitä saa normaaliin asentoon muuta kuin vääntämällä. Ja lihas on niin hemmetin kipeä jonkin aikaa. Ostin jo aikoja sitten magnesium-tabletteja ja varmaan viikon muistin syödä niitä ahkerasti, mutta sitten se vähän jäi ja tässä on taas tulos. Käsi alkoi kyllä toimimaan myöhemmin illalla ihan hyvin, joten oli siis näitä perus kramppeja vaan. Toinen vaiva on nilkat (äiteen puolelta tullut vaiva). Antaa aamuisin ja iltaisin tosi paljon myöten ja sattuu taas vaihteeksi. Ei auta kuin kulkea crocksit jalassa sisällä, että on jotain tukea nilkan sisäreunassa, ja vielä hieman sisäänpäin käännettyinä jalat. Kyllä se sitten menee jossain vaiheessa ohi, "kiristyy" nilkat normaaleiksi.

Luultavastikin haen Figon tänään tai huomenna meille kyläilemään. Tarkoitus olisi trimmata turkki lyhyemmäksi ja käydä pesulla. Haistellaan samalla kaupungin ilmaa metsäpoluilla. Jammu on sitten seuraavaksi vuorossa. Sekin tarvitsee jo saksia ja pesua. Katsoo nyt vienkö Tobyn vaihdossa hoitoon Ruutanaan vai pidänkö kolme koiraa talossa. Minähän nyt voisin ottaa vaikka kaikki kerralla, mutta Juhis voi olla eri mieltä asiasta.. Tyson jää kotiin valvovan silmän alle. Varmaan aikas kilttiä ja rauhallista poikaa Figon tullessa meille. Figo on kaikista suurin ja mahtavin Tysonin silmissä ja pelkkä Figon katse saa Tysonin matelemaan. Ihme tyyppejä. Figosta nyt viimeisenä uskoisi, että se saa Tysonin kuriin ja nuhteeseen.