Ei ole oikein ollut aikaa kirjoitella blogiin. Ei kyllä jaksamistakaan... Koko viikon olen valitellut, ettei olla jälkiä tehty aikoihin. No ei tehty tälläkään viikolla. Täytyy kokeilla metsässä vielä uudelleen Mian ohjeilla, jos vaikka päästäisiin metsäjäljestäkin jyvälle.

Perjantaina oli ensin tokotreenit, joissa kerettiin olemaan vain puolisen tuntia. Tehtiin kontaktiharjoituksia ja lopuksi otettiin luoksepäästävyys. Kontaktitreeneistä suoraan agilityyn, jossa olisikin sitten tarvinnut koiran irrota kunnolla ohjaajasta. Ei ihan heti mennyt nappiin. Aloitettiin aidoilla, kaksi peräkkäin ja lopussa namikippo. Tyson törmäsi ekaan rimaan, koska ei katsonut yhtään eteensä. Melkein teki kuperkeikan ja tuli hieman pöllähtäneenä takaisin :D Hassu. Toisella kerralla pidin Tysonista kiinni ja Päivi houkutteli sitä esteiden takana, jotta oppisi katsomaan eteensä. Tämän jälkeen hypytkin alkoi jo sujumaan paaaaaljon paremmin. Korkeus oli siinä alimmalla (10-15cm?) korkeudella.

Jatkettiin putkeen, minne Tyson suhahtikin ihan helposti. Aluksi kysyttiin ollaanko ennen otettu putkea. Joo, metallista :D Putkella muutama harjoitus niin että juoksin vierellä loppupäähän ja myös pelkkää lähetystä/irtoamista. Lopuksi, kun aikaa oli vielä hyvin, otettiin pöytää, missä ei ollut minkäänlaista ongelmaa (tuttu ketteryystreeneistä).

Lauantain ja sunnuntain vietin Vammalan Ellivuoressa kasvattajan peruskurssilla. Läpi meni ja oli kyllä mielenkiintoinen kurssi. Jos kuvittelin olevani kova kritisoimaan asioita, niin nyt olen sitä tuplasti enemmän. Suosittelen kyllä kaikille, aukeaa silmät paremmin asioita kohtaan. Lopputentti meni läpi, joten kurssi on hyväksytysti suoritettu.

Kauhunhetkiä koettiin sunnuntaina lounastauolla Ellivuoren ravintolassa, kun eräs ruokailija meinasi tukehtua. Heimlich-otteella saatiin henki kulkemaan, mutta pitkältä se aika tuntui kun sivusta seurasi. Moni ihminen yritti auttaa, mutta aina vain nainen pudisteli päätään että henki ei kulje. Iski jo oikeasti pakokauhu siinä kohtaa, sillä hengenmeno on todella lähellä tuollaisessa tilanteessa. Lopulta eräs mies sai niin hyvän otteen tuolilla seisten, että naisen henki alkoi kulkemaan. Meni aika kauan ennen kuin ambulanssi tuli. Onneksi oli asianosaavia ihmisiä paikalla, sillä ambulanssi ei olisi enää mitään auttanut. Onneksi se lounastauko päättyi hyvin, mutta kyllä ruokahalu meni. Sydänkin jyskytti pitkän aikaa kauhusta.