.. on nyt takana päin eikä ihan lähitulevaisuudessa näy toista koetta. Ilma oli aika hyvä, noin +20 astetta, kenttä puoliksi varjossa, hieman hiostava ilma. Ollaan treenattu helteisemmässäkin ilmassa.

Mentiin koepaikalle hyvissä ajoin, että Toby saisi rauhassa tottua tilanteeseen. No joo, ei se ihan tottunut. Avasin takaluukun, koira pihalle ja samantien piiip piiip piip, lääh lääh lääh ja muutama hermostunut paikalla pyöriminen. Hengailtiin ihan rauhassa kentän läheisyydessä, käytiin kävelemässä (Toby veti kuin hullu) ympäriinsä. Toby laittoi välillä maate, mutta ponkaisi hetken päästä ylös, piippasi ja meni taas maate. Laitettiin se autoon odottamaan, siellä makoili ihan rauhassa kun seisoskeltiin itse auton vieressä. Siitä kun poistuttiin kentän vierelle katsomaan muiden suorituksia, niin Toby kumea haukunta kuuluu.

Hieman jännitti alussa, kun mentiin kaikki yhdessä kentälle. Toby ei malttanut pysyä paikoillaan vaan piippasi ja katseli ympärilleen. Sivulle tulokin oli vaikeaa, kun ei pystynyt keskittymään (stressasi koko ajan). Toby oli vähän liiankin luoksepäästävä tai enemmänkin luoksemenevä. Kentälle mennessä tuomari tervehti kaikkia koiria, lässytti ja rapsutteli Tobya, niin ihmekös se, että Toby meni into pinkeänä tuomarin luokse. Saatiin 9, malttia kuulemma pitäisi olla, mutta hienoa että koira on noin sosiaalinen.

Paikalla makuu oli katastrofi jo alusta asti. Tobyn ajatus taas heitteli missä sattui. Vaati kaksi käskyä ennen kuin meni maahan ja pomppasi samantien ylös. Uudet kaksi käskyä ja kädellä vielä varmistus, nyt pysyi maassa. Pääsin perille ja katselin puiden latvoihin, niin meniköhän puoltakaan minuuttia, kun Toby hermostui ja väänsi ja käänsi, lopulta nousi istumaan (olisikohan noussut jopa seisomaankin välissä). Hetken päästä se lähti hiipimään mua kohti, ihan matalana ja toooosi varovasti. Kukaan ei varmastikaan huomaa häntä jos ihan tälleen hissukseen menee :D Mulla oli naurussa pitelemistä. Hillitsin itseni etten olisi häiriöksi muille. Toby oli onnesta soikeena kun pääsi mun luokse, häntä vispasi ja hyppäsi vasten. Nollille siis meni. Toby teki saman minkä kaksi vuotta sitten Huittisissa. Samalla tavalla tuli kiltisti mun luokse hiirenhiljaa. Jos lähtee, niin parempi tulla mun luokse kuin mennä muita häiritsemään, fiksu poika!

Omaa vuoroa odoteltiin kuuden koiran verran. Kävin vikan koiran aikana ottamassa kontaktia ja parin askeleen seuraamista. Ei tullut mitään vaikka yritin miten innostaa Tobya. Nyt oli varsin rento fiilis, koska tiesin että tämä oli tässä. Mentiin kuitenkin rohkeasti arvosteluun, vaikka sitten viihdyttämään yleisöä.

Seuraaminen hihnassa oli haahuilua. Onnistuikohan viimeinen pysähtyminen niin että Toby meni istumaan (vinoon joka tapauksessa). Muuten seisoskeli vain paikallaan ja katseli ihan muualle. Parissa käännöksessä se olisi jatkanut eteenpäin. Juoksuosuudessa yritti tarrata reiteen kiinni.. 7 tuli joka tapauksessa. En olisi kyllä halunnut tuosta seuraamisesta mitään :D

Seuraaminen vapaana meni ihan samalla tavalla, samat virheet, mutta saatiin silti 8. Tuomari oli näköjään leppoisalla päällä.

Liikkeestä maahanmenossa kuulin Tobyn läähätyksen perässäni aina siihen asti että käännyin sitä kohti. Eli ei mennyt maahan -> 0.

Luoksetulo, meidän "paras" liike normaalisti. Toby jäi istumaan, mutta piippasi. Luoksetullessa törmäsi muhun niin, että horjahdin (pysyin kyllä pystyssä). 6 tuli... Se siitä hyvästä liikkeestä.

Liikkeestä seisominen oli samanlainen kuin maahanmeno. Läähätys kuului tulevan mukana. Tuomari suositteli kaksoiskäskyn käyttämistä. Niin meille sanottiin pari vuotta sitten Huittisissakin.. En ole vielä oppinut siihen, koska ei ole pahemmin tarvinnut niitä käyttää treenitilanteissa. Enkä kyllä usko, että Toby olisi pysähtynyt. Nolla..

Estehyppy.. Lähti ekalla käskyllä ja pysähtyi, mutta liikkui esteen takana mua kohti. Saatiin säälipisteet, 5. Tuomari ihan itse sanoi näin, kannatuspisteitä.

Kokonaisuusvaikutus 6. Sain kiitosta rennosta kulkemisesta. Muu menikin sitten vähän ohi, varmaan sanoi että tänään ei ollut hyvä päivä, ens kerralla paremmin jaadijaadijaa.

Lyhyesti pisteet:

Luoksepäästävyys -> 9

Paikalla makuu -> 0

Seuraaminen kytkettynä -> 7

Seuraaminen vapaana -> 8

Maahanmeno -> 0

Luoksetulo -> 6

Seisominen -> 0

Estehyppy -> 5

Kokonaisvaikutus -> 6

yht. 89p.

En ole oikeastaan pettynyt. Mua harmittaa se, että Toby stressaa tilanteita joissa on paljon ihmisiä/koiria. Kotonakin se kyyhöttää nurkassa piilossa, jos meillä on vieraita käymässä. 2 vierasta ihmistä se kestää ja istuu rapsuteltavana, mutta siitä kun alkaa porukka kasvamaan, niin Tobya ei näe pahemmin sinä aikana. Vanhemmiten pahentunut tuo stressi. Sama juttu on Jammulla ja Figolla, vanhemmiten pahentunut kaikki pelot yms. Kokeessa ollessa kyllä huomasin, ettei Juhista saa koskaan laittaa koiran kanssa tokokokeeseen kilpailemaan. Se jännitti ihan älyttömästi meidän suoritusta ja oli ihan pettynyt lopuksi, melkein jo murjotti. Ei viitsinyt valokuvatakaan enää parin liikkeen jälkeen, kun näytti niin epätoivoiselta. Myönsi itseksin, ettei voisi ikinä mennä tuonne kehään.

Onneksi en ole ilmoittanut Tobya nyt mihinkään muuhun kokeeseen. Se osaa liikkeet, en epäile yhtään, mutta vaikka me käytäisiin möllitokoissa ja treenattais isossa ryhmässä, niin se tuskin mitään auttaa, koska se tilanne aiheuttaa stressin/hermostumisen. Tätä pitäisi harjoitella erikseen eikä sotkea tokojuttuja vielä aikoihin siihen. Nooran (meidän personal trainer) kanssa juttelin tästä eilen ja todettiin se, että vaikka tehtäisiin pirusti töitä tuon eteen, niin mitään varmuutta ei lopputuloksesta ole, koska se juttu on kuitenkin korvien välissä. Ja nytkin tuo koepaikka oli keskellä metsää, vain koirakot ja toimihenkilöt paikalla, ei ihmeempiä ääniä yms. eli suht häiriötön paikka. Ja silti koira on ihan hermoraunio. Voi olla että tein väärin kun jatkoin, mutta Toby ei mennyt lukkoon ja paniikkiin, joten jatkoin, mutta rennosti ja koiraa tsempaten.

Voi olla, että Toby ei nyt vaan halua olla kisakoira (Nooran kanssa naurettiin tätä), vaan se enemmin harrastaa vaan kotikokeita ja pienryhmätreeniä. Panostaa Tysoniin nyt koemielessä ja Toby saa tehdä mielinvirkistykseksi tokoa. Sen kanssa on niin ihana harrastaa, etten missään nimessä jätä sitä sohvakoiraksi. Mutta katsellaan ja ihmetellään. Ainakin hetken aikaa pidetään taukoa alokasluokan jutuista ja aloitellaan pikku hiljaa opettelemaan uusia liikkeitä.