Tänään oli päivä, kun sattui ja tapahtui. Ei mennyt ihan putkeen tuo tokoilu. Olin suunnitellut, että teen Tobyn kanssa alokasluokan liikkeeitä järjestyksessä (jättäen pois luoksepäästävyyden ja hypyn). Eli aloitettiin paikalla makuulla, mikä meni päin mäntyä. Ekalla kerralla Toby jotain haisteli maasta ja nousi ylös. Toisella kerralla taas haisteli maata ja kääntyi poikittain. Kolmannella kerralla se säihkähti jotain ääntä ja kerkesi nousemaan. Neljännellä kerralla se pysyi maassa 2 min, kävin kerran palkkaamassa välissä ja seisoin ihan lähellä. Ja tämän kerran häiriötä olivat linnun viserrys, autojen ääni jostain kauempaa ja puiden kahiseminen. Meinasin jo luovuttaa koko touhun, kerkesin nimittäin tänään laittaa postiin jo tokokokeeseen ilmoittautumisen. Jos Toby pelkää kotipihassa perus luonnon ääniä, niin ei meillä kyllä kovin hyvät mahdollisuudet ole.

Niin tässä oli vasta paikalla makuu. Hyvä aloitus... Seuraamisessa edisti ihan älyttömästi alkuun. Otin sitten hihnasta kiinni ja hihna kulki mun selän takaa, ihan rauhalliseen tahtiin käveltiin (tavallista hitaampaa). Haettiin oikea paikka, tehtiin pysähdyksiä, erilaisia käännöksiä ja juoksuosuus. Lyhyet pätkät meni ihan hyvin ja namipalkka on melkeinpä pakko olla, koska lelu kiihdyttää Tobya tosi paljon. Vaikkakin namilla ei seuraamisen motivaatio pysy ihan loppuun asti. Kattellaan...

Maahanmenossa eka oli tosi hyvä. Mietin jo, että jätänkö tähän. Olis vaan pitänyt kuunnella ajatusta eikä olla tyhmä ja jatkaa. Seuraavat maahanmenot olikin sitten sitä tuttua surkeuden huippua. Tässä kohtaa meinas jo hermoromahdus iskeä. Tein sitten tosi helppoja maahanmenoja peruuttamalla ja vielä kädellä näyttämällä.

Loppuun ajattelin, että teen luoksetulon. Se on Tobysta hauskaa ja loppuisi sitten treeni johonkin onnistumiseen. Ja pah! Kerkesin Tobyn pyytää sivulle, niin se alkoi katselamaan naapurin pihaan missä ajettiin nurmikkoa. Koitin saada huomion muhun, mutta Toby vaan jatkoi tuijottamista ja lopulta se läks häntä koipien välissä menemään... Kerkesin saamaan hihnasta kiinni.

Että näin.. Kai mä rupeen treenaan yömyöhällä, milloin ei pitäisi minkään äänien kuulua.

Tysonin treeni olisi ehkä kannattanut jättää välistä. Mieliala ei ollut ehkä ihan parhaimmillaan tässä kohtaa. Mutta lähdettiinpä kuitenkin. Alkuun leikittiin kahdella lelulla, jos vaikka pikku hiljaa saisin opetettua Tysonin tuomaan lelun mulle takaisin.

Paikalla makuu oli tosi hyvä. Pysyi hyvin maassa, muutama nami lyhyin väliajoin ja vapautus. Maassa oli paljon hyviä hajuja. Varmaan Tobyn nameja pudonnut ja niitä Tyson sitten haisteli koko ajan.

Seuraaminen oli mitä oli. Kun vaan menen itse ihan rauhallista vauhtia, eikä normivauhtia ja keskityn tiheään palkkaamiseen, niin saan Tysonin kulkemaan hyvin. Pitäisi varmaan taas ottaa enempi kontaktikävelyä erikseen ja paikan hakemista erikseen.Tysonin keskittymiskyky on vielä hyvin, hyvin lyhyt ja mun pitäisi yrittää aina muistaa se. Herkästi tulee vaadittua yhtä paljon keskittymistä kuin Tobylta.

Tähän väliin taas leikittiin ja Tyson siinä samalla nyrjäytti jalkansa. Lekitytin sitä lelulla ja yhtäkkiä koira vinkaisee ja kannattelee toista jalkaansa. Ei aristellut kun otin jalasta kiinni ja varovasti taivuttelin. Laittoi painoa päälle pikku hiljaa ja ravasi ihan hyvin. Tämä oli jo toinen kerta kun nyrjäyttää samalla tavalla jalkansa. Viimeksi se meni Ruutanassa, kun koirat riehui keskenään. Kohelo mikä kohelo, tullut näköjään omistajaansa noissa yliliikkuvissa nilkoissa :D

Otettiin vielä lopuksi paikalla istuminen, ettei lopetettaisi tuohon jalkavaivaan. Hyvin pysyi tässäkin paikoillaan ja ihan viimeiseksi otin luoksetulon (lyhyt matka). Tyson oli ihan pihalla, "Häh? Jaa pitääkö mun lähteä tästä?" -ilmeellä tuli hitaasti ja harkiten sivulle. Ei olla ennen otettu luoksetuloja näin.

Ehkä ens kerralla menee jo paremmin. Tänään oli vain huono päivä, näitä sattuu. Varmaan tällainen kuuma ilmakin vaikuttaa paljonkin, Tobylla varsinkin.

Nyt voisi vielä sisällä ottaa rappusissa kontakteja, koska tänne ei pahemmin äänet kuulu ja kivijalassa oleva asunto on ihanan viileä.