Ajeltiin taas aikamme kuluksi Ruutanaan. Suunnitelmissa oli tehdä metsäjälki ilman nameja (kokeiluksi). Neljällä esineellä, välille ei ollenkaan nameja vaan palkka ainoastaan esineellä. Ekalle esineelle oli matkaa 10 askelta, toiselle 15, kolmannelle 15 ja viimeiselle 20 (aina siis edelliseltä esineeltä seuraavalle). Kolmannen jälkeen tehtiin kaarre oikeaan. Sammalmetsä, ei pahemmin tuntunut ainakaan tuulevan, lämpöasteita jotain +7, jälki vanheni 30min. Ihan kamalan näköistä oli touhu jäljellä! Kyllä esineet löytyi, mutta nekin vahingossa. Nenä oli kaikkialla muualla paitsi maan lähettyvillä. Tyson oli ihan pihalla. Sen kanssa pitää selkeästi pikku hiljaa vähentää nameja. Eli metsäänkin namit. Ei toimi ainakaan vielä tuo namiton pätkä. Ei tästä jäljestä sen enempää..

Kävin tallomassa helpomman jäljen heti tuon ekan jälkeen, että saataisiin onnistunut, hyvä suoritus. Sammalpohjaa oli osaksi tässäkin, aika paljon mustikan tai puolukan varpuja. Vähentelin nameja satunnaisesti pitkin jälkeä, yksi kulma ja lopussa esine. Nameina oli nyt Jammun ja Figon ruokanappuloita, kun ei ollut muuta mukana kuin nakkeja ja niitä en viitsi metsään laittaa. Pituutta ei ollut kauheasti (20m?), aika kapealla alueella kuljettiin. Jälki vanheni 20min muistaakseni. Nyt oli jo kyllä parempaa jäljestämistä (tämä näytti enemmän jäljestämiseltä kuin eka jälki). Mutta vieläkin Tyson meni omissa maailmoissaan eikä tehnyt sellaista omanlaistaan tarkkaa työtä. Kulma meni ihan miten sattui, mutta oikeaan suuntaan kuitenkin lähdettiin. En tiedä näkikö lopussa esineen jo kauempaa, kun nosti päänsä ja juoksi suoraan esineelle.

Plaah, tänään oli sellainen päivä ettei mikään onnistu. Toisen jäljen vanhentumista odotellessa tein hieman tokoa. Opeteltiin merkkiä ja hyppyä. Molemmissa vire oli jossain pohjalukemissa. Hypytkin oli kuin jostain hidastetusta filmistä. Jätin suosiolla treenit siihen ja annoin Tysonin painaa Tobyn kanssa rallia pitkin pihaa, koska siihen näytti olevan enemmän kiinnostusta. Kai näitäkin päiviä kohdalle pitää välillä osua. Jotenkin outoa Tysonilta, mutta tiedä sitten olinko itse jotenkin jäyhempi (otti päähän eka jälki?). Tuo se syy taisi olla, ei silloin päivällä tullut mieleen, mutta nyt kun miettii, niin en itsekään mitenkään kauhean tsemppaava ollut.

No joo, vähän huono päivä. Kotona odotti kyllä kiva löytö. Postin mukana tuli kasvattajan peruskurssin materiaali. Mulla vilkkui kysymysmerkki pään päällä, koska ihmettelin miksi mulle lähetettiin ne. Viime talvena kurssi jäi heti alkuun kesken, kun tulin ekan opetustunnin aikana kipeäksi ja kuumeisena ajoin Vammalasta kotiin ja seuraava viikko menikin 40 asteen kuumeessa. Silloin multa kysyttiin, että haluanko osallistua syksyllä uudelleen ja lupauduin. Nyt alkusyksystä kun huomasin kurssin ja kysyin paikkaa, niin kurssi olikin jo täynnä. Ilmoitin kyllä, että mulle vähän lupailtiin paikkaa, mutta ei sitten onnistunutkaan. Tänään tosiaan tuli kurssimateriaali (pari viikkoa ennen kurssin alkua) ja soitin kyselläkseni vähän lisää. Joo, kyllä mun nimi on listalla ollut, kun kerta materiaalinkin sain, eli tervetuloa vaan. Ja maksu onkin jo hoidettu silloin talvella. Mikäs siinä, tottakai menen. Harmitti alkusyksystä ihan julmettomasti, kun ajattelin, että nyt tämä vain venyy ja venyy. Viime helmikuun kurssiakin olin suunnitellut viimeiset kaksi vuotta :D

Isä oli aikansa kuluksi askarrellut uuden ison taulun heille kotiin. Tai kai sitä kuvaelmaksi tai muuksi sellaiseksi kuuluisi sanoa. Iso kehys, missä kaikki meidän koirat ja kissat, nykyiset ja edesmenneet. Ennestään heillä on kuvia salibandyn mm-kisamatkalta, euro cup-peleistä, jolloin veljeni joukkue voitti mestaruuden ja olikohan vielä joku muukin kuvarykelmä jostain. Tänään oli hauska katsella vanhoja kuvia. Vanhin kuva oli 60-luvulta ja uusin viime perjantailta. Siihen väliin on mahtunut aikas monta nelijalkaista. Ja kuvissa oli vain koirat ja kissat, ei jyrsijöitä. Vanhimmasta päästä alkaen oli äitini ensimmäinen koira Saku (ruotsinlapinkoira), Jeppe (mopsi), Arska (partacollie), Penni (briard), Hepe (ajokoirasekoitus), Kyösti (englanninbulldoggi), Petrus (briard-irl.susikoira), Jammu, Figo & Toby (partacolliet) ja Tyson (australianpaimenkoira). Mummuni koirat Fantos (doberman) sekä Rolle (saksanpaimenkoira) olivat päässeet myös näytille. Ja kissoja unohtamatta; Runteli, Rane, Miina, Cosmo & Matti. Meillä on ollut vielä yksi kissa näiden lisäksi, nimeltään Pikku-Kissa, joka kuoli ihan pentuna. Että tällaista sakkia meillä on ollut. Tarvitsisikin ottaa tuosta taulusta joskus kuva tänne näytille. Oli paljon sellaisiakin kuvia, mitä en ollut koskaan ennen nähnyt.