Lähdettiin Tarun ja Neela-borderterrierin kanssa Ruskon metsiin tekemään jälkeä. Ei olla aikoihin tehty metsäjälkeä ja nytkin etsin mahdollisimman tasaisen sammalpohjan, mihin saa laitettua nameja askeliin. Täytyy kyllä ottaa kokeiluun myös se tyyli, minkä Mia opetti, että namit pois ja vasta esineellä on palkkaa. Mutta ajattelin nyt tänään ottaa vähän helpompaa.

Joka askeleeseen siis nami, kiemurteli pitkin ja poikin suht kapealla alueella. Kerran ylitin polun ja jatkoin polun vartta metrin verran ja käännyin siitä metsään päin. Jälki vanheni 55min suunnilleen. Jäljellä kaksi esinettä ja toiseen loppui jälki. Tyson jäljesti hyvin eikä ottanut häiriötä minusta ja Tarusta yhtään. Eka esine löytyi niin nopeasti etten kerennyt tajuamaan mitään ennen kuin rupesin katsomaan miksi koira pysähtyi paikoilleen. Hyvin se ainakin esineet ilmoittaa, kun ei liikahtanut siitä mihinkään vaikkei heti tullutkaan kehuja. On ainakin esineet opittu hyvin :D Hyvin jatkoi matkaa nakkien jälkeen ja polun ylityskin onnistui vaikkakin lähti alkuun väärään suuntaan polun ylityksen jälkeen. Kun en päästänyt jatkamaan, niin tarkisti missä jälki menee ja jatkoi hyvin loppuun asti. Eipä mitään ihmeempää kommentoitavaa, ainakaan negatiivista. Keskittyneesti kulki jäljellä, kerran taisi alussa vähän hairahtua sivummalle, mutta tuli itse takaisin jäljelle.

Jälkien vanhetessa käytiin metsälenkillä lähistöllä ja löydettin hyviä jälkipaikkoja hiekkatien toiselta puolen metsästä. Ei varmaan enää kauheasti törmää marjastajiin tai sienestäjiin, joten siellä voisi saada hyviä jälkiä aikaiseksi. Eikä matkakaan meiltä ole paha (laiska...). Jos vaikka saisi aikaiseksi tehdä sen 2-3 jälkeä viikkoon, niin pysyisi tatsi päällä. Ensi kerralla voisi kokeilla sitä namitonta jälkeä, esineiden lyhyellä välimatkalla.