Tänään saatiin melkein ensimmäinen sadekeli jälki... Yöllä satoi välillä oikein kunnolla vettä ja aamullakin tihkutti, mutta tottakai silloin kun menin tekemään jälkeä ja myöhemmin ajettiin jälki, niin ei satanut. No saatiin ainakin märkä pohja.

Tässä taas kuva:

Suunnilleen samaa pituutta mitä aiemmatkin pihajäljet. Vanheni 20min, joka askeleessa nami. Ennen ja jälkeen esineen oli taas 5 tyhjää askelta. Tuuli vähän miten sattui, mutta tällä mentiin. Sellaiset +16 astetta lämmintä. Hiki valui jälkeä tehdessä, kun olin pukenut sadetakin päälle..

Alkuun samat loitsut, eli sivulle ja kontakti. Siitä vapautus jälki-sanalla ja etsittiin jäljen alku. Tänään se löytyikin helposti, vaikka tultiin oikeastaan 90-asteen kulmassa jäljelle. Koko jälki mentiin läpi suht rauhalliseen tahtiin, samanlaista menoa kuin aiemminkin pihajäljillä. Ekalta kulmalta meni yli, mutta palasi omatoimisesti jäljelle. Toinen ja kolmas jälki oli ihan oppikirjamaiset, neljäs jälki tuotti taas lisätutkimuksia kulman lähettyvillä. Esineet löytyi hienosti eikä niiden ohi menty. Tyson seisoi kuin tatti esineelle tultuaan ja odotti palkkaa, joka löytyikin sukan sisältä. Esineeltä jatkettiin hyvin matkaa eteenpäin jälki-käskyllä. Etsi itse jäljen, eli annoin vaan etenemiskäskyn. Loppukaarre oli vaikein tänään. Johtuisiko tuulesta, mutta Tyson liikkui jäljen molemmin puolin metrin päähän ja palasi takaisin kun en antanut sen mennä pitemmälle. Seilasi jäljen yli molemmin puolin ja välillä mentiin jäljellä. Tähän kohtaan mennessä oli pysynyt tosi hyvin jäljen päällä.

-----

Tänään on vihdoinkin uuteen kotiin muutto. Ollaan tämä viikko siis asuttu Ruutanassa vanhempieni luona asuntoautossa, koska Hallilan kämpässä tehtiin kylpyhuoneremonttia. Voi siis olla, että jäljistä pidetään viikonloppu taukoa. Katsoo nyt..

Meidän Petrus-pappa elelee viimeisiään. On jo kuihtunut ihan luurangoksi, kun ruoka ei oikein maita ja vanhuuskin painaa. Maate on vaikea mennä ja ylöskin saa pungertaa oikein kunnolla. Vielä jaksetaan kyllä ilmoittaa, jos joku tulee pihaan tai jos joku menee meidän pihan ohitse ja Petrus on sattunut huomaamaan ohikulkijan. Kuulo on hieman heikentynyt ja "vääriähälytyksiä" tulee aika ajoin. Tulee tippa linssiin joka kerta kun muistelee alkuaikoja, kun Petrus meille tuli. Sen verran oli jo minulla ikää, että muistan sen ajan hyvin ja tuntuu oudolta, että siitä kaikesta on jo 10 vuotta. Kokemuksia ollaan saatu paljon Petruksen kanssa ja itselleni on tullut määrätietoisuutta ja varmuutta toimia koirien kanssa juuri Petruksen kautta.

Lauma taitaa tänä syksynä pienentyä kunnolla, kun Petrus tuosta lähtee. Puuttuu iso pala porukkaa. Cosmo-kissahan katosi reilu kuukausi sitten eikä ole jälkeäkään näkynyt, joten voisi kai sanoa, että kissalaumakin on pienentynyt. Cosmollakin on oma tarinansa, kuinka se meille päätyi ja kuinka se arka ja villiintynyt kissa kesytettiin. Cosmo aikanaan oppi tunnistamaan jääkaapin oven äänen, koska tiesi että siellä on palvikinkkua tai muuta leikkelettä :D Äiti lahjoi sen ja sen jälkeen heillä olikin erityinen side välillään. Cosmo nukkui aina äidin tyynyn vieressä omalla tyynyllään ja iltaisin klo 21 se ilmoitti omaperäisellä äänellään keittiön pöydällä, että olisi iltateen aika.

Oi voi, paljon ihania muistoja meidän laumanjäsenistä. On aina yhtä kamalaa joutua luopumaan. Petruksen vanhuuteen on jo tottunut ja on jo pitkään ollut tiedossa että hyvä jos 10v. syntymäpäivän näkee. Cosmo täytti keväällä jo 9v. Suunnilleen vuoden vanhana tuli meille, joten yhteistä elämää oli 8v. Cosmonkin tulemisesta on jo niin kauan ja senkin ajan muistan varmasti aina.